En ole koskaan – siis koskaan – pitänyt blogia enkä niitä oikeastaan edes lue. Miksi siis tämä aloitus? Kaipaan jotain jäsennystä elämään, elämänhallintaa ja sitä tunnetta, että itse hallitsen mitä tapahtuu enkä vain mene virran mukaan päivästä toiseen. Kuvittelen, että jos/kun kirjaan tapahtumia ja ajatuksia jonnekin, näen itsekin missä menen ja mihin olen menossa vai olenko menossa minnekään ja haluanko yleensä edes mennä minnekään vain riittääkö minulle se, että elämä kuljettaa.
Jätetään nyt tuo otsikko tuollaiseksi, ensimmäinen kirjoitus ja hei vaan maailma! Tässä kohtaa päivää on ensimmäinen mukula laitettu kouluun ja toista täytyy lähteä hoputtamaan. Toki ysi ja kymppivuotiaat voisivat itsekin tiensä kouluun ajoissa löytää, mutta joko minä haluan pitää ne vielä pieninä tai sitten ne oikeasti ovat jotenkin ajantajuttomia ja luultavasti makaisivat piirtämässä vielä klo 14 jos ei kukaan heitä ulos.
Vähitellen tässä tutustun tämän sivuston mahdollisuuksiin. Yleensä en rauhassa koneella koskaan ole, kun meillä on tämä yksi olohuoneen nurkassa, mutta jos sitten vaikka ryhtyisi kuljettamaan työkonetta kotona että voisi bloggailla 😀 Ellen sitten unohda koko blogia viikon päästä, vaikeaa tässä kohtaa vielä tietää. Tarkoitus kyllä olisi ottaa tämä ihan tavaksi.
Hei, samoin ajatuksin minäkin aloitin juuri blogin kirjoittamisen. Jäsennystä omaan, sekavaan elämään, ennenkuin se valuu aivan ohi… 🙂 Toivottavasti jaksat kirjoitella kuulumisia tänne, käyn välillä vilkaisemassa 🙂